MALTA PHOTOS 1

Lapsuus ja leikit muuttuvat

Moi!

Pitkästä aikaa, mutta kuitenki! Oon lähipäivinä monesti pysähtyny miettimään, kuinka hassua on et meidän ihmisten maailmassa asiat voi muuttua suhteellisen lyhyissäki ajoissa tosi paljon. Muutos voi tapahtua kumpaan suuntaan tahansa, joko parempaan suuntaan tai sit sinne toiseen. Samalla must tuntuu et eläinmaailmassa asiat muuttuu huomattavasti hitaammin eikä ne muutokset oo yhtä suuria kuin meillä. Joskus tuntuu et eläimet vaan on ja niiden käytös muuttuu, koska niiden ainoo tehtävä on perjaatteessa säilyy hengissä ja lisääntyä. Silloin hengissä säilyy ne yksilöt, jotka parhaiten sopeutuu   muutoksiin. Mut ei ne niitä muutoksia mieti, ei ne osaa.

 Tällä muutoksella tarkotan nyt lapsuutta ja sitä, miten paljon sen mukanaan tuomat leikit on muuttunu pelkästään siinäkin ajassa kun mä olin leikki-ikäinen. Puhelimen mä sain 8-vuotiaana, eikä siinä tietenkään siihen aikaan ollut nettiä saatikka kameraa, mut matopeli löytyi ja siitä olin iloinen! Kuitenkin suurin osa ajasta kului kavereiden kanssa ulkona leikkimässä, eikä silloin ollut puhelinta lähitienoillakaan. Puhelin oli täysin unohdettu leikin ajaksi, ellei se sattuneista syistä kuulunut mukaan leikkiin. Silloinkin tosin käytettiin lankapuhelinta, joka tuohon aikaan vielä ainakin meiltä kotosalta löyty! :D

Sisko on tällä hetkellä siinä iässä, missä me kavereiden kans harvase päivä konkreettisesti tehtiin jotain yhdessä; leikittiin kotia (koti oli varmasti yks suosituimmista leikeistä!!), vakoiltiin toisiamme (haha, tää oli toinen lemppari! :D), käytiin pyöräilemässä, pelattiin kaikkia erilaisia lautapelejä ja sit myöskin käytiin usein koulun jälkeen koulun pihalla leikkimässä maata (jokasella on oma maa, jonka pinta-alaa tulee kasvattaa valloittamalla toisten maata) ja muita ulkopelejä. Toista on siskolla, sillä musta tuntuu, että suurin osa ajasta jonka ne kavereiden kanssa viettää kuluu tietokoneella Simsin pelaamiseen tai tabletilla pelaamiseen. :D Käy ne välillä ulkonaki, mut ei ne siellä kauaa viihdy, jos vertaa pelaamiseen kulutettuun aikaan.

Kun vertaan nykylasten lapsuutta ja leikkejä mun lapsuuteen, niin itseasiassa en mä noita edes leikeiksi voi kutsua. Oon sen verran vanha mieleltäni, että mä miellän leikin sellaiseksi tekemiseksi, jossa tulee oikeasti käyttää luovuutta siihen että keksii jotain tekemistä. Leikkivälineet "rakennettiin" mun aikaan tyhjästä, just esimerkiksi maaleikissä ainoa asia, mitä tarvitsee on hiekkaa ja sopivan kokoinen keppi. Välillä tulee vähän surullinenkin fiilis, kun ajattelee, että varsinkin meillä täällä Suomessa on puhdas ja kaunis luonto, mutta lapset viettävät aikansa mielummin sisällä tabletin ääressä, oli ulkona kuinka kaunis sää tahansa. Muistan, kun mä olin lapsi ja kohdalle sattui hyvä ilma, niin me todellakin vietettiin koko päivä ulkona kännyköiden pysyessä visusti sisällä, tai edes taskuissa, jotta äiti saisi edes jotenkin kiinni.

En mä pelkästään sitä oo miettiny, et lapset ja nuoret käyttävät nykyään suurimman osan ajastaan sähköisten laitteiden parissa, vaan niin tekevät nykyään myös suurin osa vanhemmasta väestä. Tähän vanhempaan väkeen kuuluu esimerkiksi minä, mun vanhemmat ja isovanhemmat. Muistan, kun mulle tuli meidän perheestä ensimmäisenä älypuhelin ja siitä on nyt noin kuusi vuotta. Silloin se oli suuri ihmetyksen aihe ja usein kuuli sellaisia kummastuksen ääniä kuin esimerkiksi; "Miten tuollaista voi muka käyttää?", "Onko siinä nyt hyvä kamera" tai "Mitä kaikkea tuolla tehdään?". Nyt kuusi vuotta myöhemmin tilanne on vähän eri; valehtelematta koko perheen ollessa koolla ei ole mikään harvinainen näky, että jokaisen jäsenen edessä komeilee joko puhelin tai tabletti. Samoin vanhemmat ihmiset, jotka ovat vasta tutustumassa älypuhelinten maailmaan ovat innoissaan niistä ja erilaisia kuvia saa heidän puhelimien kätköistä katsella tuon tuostakin.

Mutta niin se maailma vaan muuttuu, ja ehkä tämä kaikki kuuluu osanaan siihen muutokseen, joka yhteiskunnassa vallitsee kokoajan. Voihan se olla, että tämä on vain puhelinten ja muiden sähköisten laitteiden aikakausi, ja joskus vielä elämme maailmassa, jossa sosiaalisuus ja oikeat leikit ovat vallanneet tilansa takaisin älylaitteilta. Vaikka itse olenkin suuri sosiaalisen median käyttäjä, niin valehtelematta kaipaan välillä myös sitä aikaa, jolloin puhelin oli vain soittamiseen ja leikit olivat asia erikseen. 

Tällaisia ajatuksia tälläkertaa! 

MAC Mineralize Skinfinish

Ennen/jälkeen

Jos haikailet klassikoiden perään, niin tää MAC:in korostustuote on sulle. Näitä myydään kahdeksassa eri sävyssä, joista tunnetuin lienee Soft and Gentle, joka löytyy munkin meikkipussista. Sävyä voisin kuvailla hennon shamppanjaiseksi kera kauniin kullanhohteen, joka katsojasta riippuen taittaa hieman kupariin tai ruusukultaan. Glitterinen tää ei kuitenkaan ole, vaan enemmänkin shimmerinen.

Sävy sopii sekä tummalle että vaalealle iholle ja pigmenttiä löytyy mun mielestä varsin kiitettävästi. Pysyvyys iholla on omien kokemusteni mukaan todella hyvä, mikä ei liene kovin uutta MAC:in tuotteilta. Hyvää on myös se, että tätä saa kerrostettua oman mielensä mukaan ilman, että olemuksesta tulee kuitenkaan täysin luonnottoman näköinen. Tän hinta on Stockmannilla tällä hetkellä 32€.

Suosittelen kokeilemaan tätä, jos pidät MAC:ista ja sulla on hakusessa lämminsävyinen korostustuote kuitenkin ilman turhaa glitteriä!

KIRKKAAMPAA SAA ETSIÄ

Jos asut Taivassalossa tai sen lähimaastossa jossain päin Länsi-Suomea, niin ootkin ehkä tietoinen siitä, että sieltäpäin löytyy loistavia uimapaikkoja.

Näitä lätäköitä löytyy melko lähekkäin toisistaan useampiakin ja koska nää on vanhoja louhoksia, niin näissä on todella kirkas vesi, josta kertookin ehkä se, että näkyvyys pohjaan on jopa 15 metriä syvimmissä kuopissa! Syvyys vaihtelee kuopasta riippuen suunnilleen 14-25 metrin välillä. Tunnetuin näistä louhoksista on ehkä Helsinginrannan louhos ja siitä löytyy lisää tietoa täältä tai vaihtoehtoisesti Googlesta kirjoittamalla toi hakusana sinne.

Tää louhos mistä nää kuvat on, ei oo Helsingin ranta enkä mä oo aivan varma, onko tälle annettu mitään nimeä. Tää on kuitenkin lähellä sitä, sillä näiden kahden lätäkön välillä on matkaa n. 2.5 kilometriä. Ollaan käyty täällä nyt monena kesänä uimassa, sillä meillä on tapana lähteä joka kesä perheen kanssa Vantaalta moikkaamaan sukua tänne länsirannikolle Taivassaloon (sukujuhlat, heh :D), ja samalla ollaan isolla porukalla otettu tavaksi käydä uimassa täällä (viimeks meitä lähti uimaan 19 ja me kaikki ängettiin samaan pieneen pakettiautoon, voitte varmaan kuvitella miten kuuma siel oli sillon...). Äidin serkku vaimoineen kävi myös laitesukeltamassa samalla kertaa ja hieno kokemus kuulemma oli ollut, en ihmettele yhtään.

Jos yhtään tykkäät sukeltaa tai vaikka hyppiä ja sulla on edes vähän vihiä, missäpäin nää louhokset on niin suosittelen ehdottmasti käymään kattomassa kuitenkin varovaisuutta noudattaen (vanhat louhokset todella voivat olla vaarallisia). Mut nyt antaa näiden kuvien kuitenkin puhua puolestaan, näin kirkkaita vesiä saa Suomessa etsiä!



Kauniin päivän asu

Muutama päivä takaperin oli lämpimin päivä hetkeen, joten mä päätinkin vetäistä päälleni ensimmäistä kertaa tänä vuonna mekon! Vaikka ulkona olikin melko tuulista, niin se ei mua pidätellyt ja mekko pysyi kuin pysyikin loppujen lopuks yllättävän hyvin ruodussa! ;)

dress from Bikbok, bag from Mango

Vaikka ulkona tuulikin tollon jonkun verran, niin se tuuli oli kuitenkin mukavan lämmin eikä tuolla tullut ollenkaan kylmä. Paikasta sen verran, et tää on sellanen vanha peltoalue meidän lähellä, mikä on sittemmin siistitty ulkoilualueeks, ja nimitetty Tikkurilan keskuspuistoksi. Toi puisto on ehkä vähän hämäävä nimitys, koska valtaosa tästä alueesta on edelleen heinää kasvavaa peltoa, eikä suinkaan täynnä erilaisia keinuja, liukumäkiä, nurmikkoalueita, istutuksia sun muita. :D Saa nähdä miltä tää paikka näyttää tulevaisuudessa, koko ikäni oon kuitenkin tällä samalla alueella varttunut!

Yksi asia kuitenkin mainittakoon, nimittäin keskuspuistossa laiduntaa aina kesäisin 30 lampaan heinää rouskuttava lauma, jota pääsee katselemaan ja ruokkimaan erikseen merkityiltä katselupaikoilta. Paikalle, joka siis sijaitsee Koivuhaassa Vantaalla, pääsee esimerkiksi Läntistä Valkoisenlähteentietä pitkin.

Mun mielestä ihan hauska idea, että juuri lampaat on valittu "hoitamaan" alueen nittyjä ja pitmään ne avoimina. Varmasti luonnollinen vaihtoehto ja samalla ne tuottavat iloa etenkin lapsiperheille, mutta myös muille ulkona liikkujille. Itsekin tulee käytyä katsomassa niitä etenkin pikkusiskon kanssa ja yllättävän helposti saattaa vierähtää vartti jos toinen niitä katsellessa. Joku saattaa ihmetellä, miten joku  jaksaa töllistellä jotain lampaita monet vartit, mutta pakko myöntää, et niiden touhuja seuraillessa tulee hetkeks unohdettua kaikki muu, kun keskittyy vaan siihen kattomiseen. Ja ehkä niiltä voi oppiakin jotain... laumaeläimenä lampaat nimittäin tosiaankin toimivat laumana, joten tosta voisimme me ihmisetkin ottaa toisinaan vaarin!

Täällä tulee itsekin käytyä kävelemässä silloin, kun kaipaan hieman "maalaismaisempaa" maisemaa ja pienen rauhoittumishetken kiireestä, kuitenkin kivenheiton päässä kotiovelta.  

8 X ASIAA, JOISTA ERITYISESTI PIDÄN

1. Kasvien lehdillä lepäävät vesipisarat

2. Sateen jälkeinen raikas tuoksu ja luonnon herääminen aivan uudella tavalla henkiin

3. Kotoisa ja turvallinen olo sateen ropistessa katolle

4. Vanhat vintagenojatuolit

5. Ulkona sateessa kävely kumisaappaat jalassa

6. Siisteys ja puhtaus kaikessa

7. Värikkäät ja kauniit leikkokukat

8. Keitetyn kukka- ja parsakaalin tuoksu