MAC Mineralize Skinfinish

Ennen/jälkeen

Jos haikailet klassikoiden perään, niin tää MAC:in korostustuote on sulle. Näitä myydään kahdeksassa eri sävyssä, joista tunnetuin lienee Soft and Gentle, joka löytyy munkin meikkipussista. Sävyä voisin kuvailla hennon shamppanjaiseksi kera kauniin kullanhohteen, joka katsojasta riippuen taittaa hieman kupariin tai ruusukultaan. Glitterinen tää ei kuitenkaan ole, vaan enemmänkin shimmerinen.

Sävy sopii sekä tummalle että vaalealle iholle ja pigmenttiä löytyy mun mielestä varsin kiitettävästi. Pysyvyys iholla on omien kokemusteni mukaan todella hyvä, mikä ei liene kovin uutta MAC:in tuotteilta. Hyvää on myös se, että tätä saa kerrostettua oman mielensä mukaan ilman, että olemuksesta tulee kuitenkaan täysin luonnottoman näköinen. Tän hinta on Stockmannilla tällä hetkellä 32€.

Suosittelen kokeilemaan tätä, jos pidät MAC:ista ja sulla on hakusessa lämminsävyinen korostustuote kuitenkin ilman turhaa glitteriä!

KIRKKAAMPAA SAA ETSIÄ

Jos asut Taivassalossa tai sen lähimaastossa jossain päin Länsi-Suomea, niin ootkin ehkä tietoinen siitä, että sieltäpäin löytyy loistavia uimapaikkoja.

Näitä lätäköitä löytyy melko lähekkäin toisistaan useampiakin ja koska nää on vanhoja louhoksia, niin näissä on todella kirkas vesi, josta kertookin ehkä se, että näkyvyys pohjaan on jopa 15 metriä syvimmissä kuopissa! Syvyys vaihtelee kuopasta riippuen suunnilleen 14-25 metrin välillä. Tunnetuin näistä louhoksista on ehkä Helsinginrannan louhos ja siitä löytyy lisää tietoa täältä tai vaihtoehtoisesti Googlesta kirjoittamalla toi hakusana sinne.

Tää louhos mistä nää kuvat on, ei oo Helsingin ranta enkä mä oo aivan varma, onko tälle annettu mitään nimeä. Tää on kuitenkin lähellä sitä, sillä näiden kahden lätäkön välillä on matkaa n. 2.5 kilometriä. Ollaan käyty täällä nyt monena kesänä uimassa, sillä meillä on tapana lähteä joka kesä perheen kanssa Vantaalta moikkaamaan sukua tänne länsirannikolle Taivassaloon (sukujuhlat, heh :D), ja samalla ollaan isolla porukalla otettu tavaksi käydä uimassa täällä (viimeks meitä lähti uimaan 19 ja me kaikki ängettiin samaan pieneen pakettiautoon, voitte varmaan kuvitella miten kuuma siel oli sillon...). Äidin serkku vaimoineen kävi myös laitesukeltamassa samalla kertaa ja hieno kokemus kuulemma oli ollut, en ihmettele yhtään.

Jos yhtään tykkäät sukeltaa tai vaikka hyppiä ja sulla on edes vähän vihiä, missäpäin nää louhokset on niin suosittelen ehdottmasti käymään kattomassa kuitenkin varovaisuutta noudattaen (vanhat louhokset todella voivat olla vaarallisia). Mut nyt antaa näiden kuvien kuitenkin puhua puolestaan, näin kirkkaita vesiä saa Suomessa etsiä!



Kauniin päivän asu

Muutama päivä takaperin oli lämpimin päivä hetkeen, joten mä päätinkin vetäistä päälleni ensimmäistä kertaa tänä vuonna mekon! Vaikka ulkona olikin melko tuulista, niin se ei mua pidätellyt ja mekko pysyi kuin pysyikin loppujen lopuks yllättävän hyvin ruodussa! ;)

dress from Bikbok, bag from Mango

Vaikka ulkona tuulikin tollon jonkun verran, niin se tuuli oli kuitenkin mukavan lämmin eikä tuolla tullut ollenkaan kylmä. Paikasta sen verran, et tää on sellanen vanha peltoalue meidän lähellä, mikä on sittemmin siistitty ulkoilualueeks, ja nimitetty Tikkurilan keskuspuistoksi. Toi puisto on ehkä vähän hämäävä nimitys, koska valtaosa tästä alueesta on edelleen heinää kasvavaa peltoa, eikä suinkaan täynnä erilaisia keinuja, liukumäkiä, nurmikkoalueita, istutuksia sun muita. :D Saa nähdä miltä tää paikka näyttää tulevaisuudessa, koko ikäni oon kuitenkin tällä samalla alueella varttunut!

Yksi asia kuitenkin mainittakoon, nimittäin keskuspuistossa laiduntaa aina kesäisin 30 lampaan heinää rouskuttava lauma, jota pääsee katselemaan ja ruokkimaan erikseen merkityiltä katselupaikoilta. Paikalle, joka siis sijaitsee Koivuhaassa Vantaalla, pääsee esimerkiksi Läntistä Valkoisenlähteentietä pitkin.

Mun mielestä ihan hauska idea, että juuri lampaat on valittu "hoitamaan" alueen nittyjä ja pitmään ne avoimina. Varmasti luonnollinen vaihtoehto ja samalla ne tuottavat iloa etenkin lapsiperheille, mutta myös muille ulkona liikkujille. Itsekin tulee käytyä katsomassa niitä etenkin pikkusiskon kanssa ja yllättävän helposti saattaa vierähtää vartti jos toinen niitä katsellessa. Joku saattaa ihmetellä, miten joku  jaksaa töllistellä jotain lampaita monet vartit, mutta pakko myöntää, et niiden touhuja seuraillessa tulee hetkeks unohdettua kaikki muu, kun keskittyy vaan siihen kattomiseen. Ja ehkä niiltä voi oppiakin jotain... laumaeläimenä lampaat nimittäin tosiaankin toimivat laumana, joten tosta voisimme me ihmisetkin ottaa toisinaan vaarin!

Täällä tulee itsekin käytyä kävelemässä silloin, kun kaipaan hieman "maalaismaisempaa" maisemaa ja pienen rauhoittumishetken kiireestä, kuitenkin kivenheiton päässä kotiovelta.  

8 X ASIAA, JOISTA ERITYISESTI PIDÄN

1. Kasvien lehdillä lepäävät vesipisarat

2. Sateen jälkeinen raikas tuoksu ja luonnon herääminen aivan uudella tavalla henkiin

3. Kotoisa ja turvallinen olo sateen ropistessa katolle

4. Vanhat vintagenojatuolit

5. Ulkona sateessa kävely kumisaappaat jalassa

6. Siisteys ja puhtaus kaikessa

7. Värikkäät ja kauniit leikkokukat

8. Keitetyn kukka- ja parsakaalin tuoksu

Sunset



Parin päivän takainen otos mun päivän asusta, jossa hilluin kaupungilla. Yksinkertaista; mustaa farkkua, vaalea pitkä takki ja ruskea, classy laukku kultaisilla yksityiskohdilla. // Ja olihan mun  pakko ikuistaa toi upea auringonlasku noiden kauniiden pilvimuodostelmien kera. Ahh, mä niin rakastan auringonlaskuja, tai no, kukapa meistä ei rakastaisi?! :)

Luonto lähellä



Mimmi, mun ihana 9v. tyttökisu. Ps. eikö ookin hyvä toi nimi, jonka keksi muuten mun mummu, kun olin 8v! // Meidän lähellä on tämmösiä pieniä "lampia", joiden luona tykkään käydä pyöräilemässä ja kattelemassa auringonlaskuja (vaikka ympäristö aika maastoista onkin mun kaupunkipyörälle, heh :D)

Oon aina tykännyt valokuvaamisesta ja kamera liikkuukin aina fiiliksen mukaan mun mukana esimerkiksi just maisemien ikuistamiseks! Tällä hetkellä kuvaan Canonin EOS 600D:llä. Näistä kuvista saattaakin tiivistyä se, et tykkään liikkua luonnossa ja se tuottaa mulle hyvää mieltä. Mua ei ollenkaan haittaa, jos kenkiin menee vähän multaa tai hiuksiin tarttuu pari hassua oksaa, sillä ne saa kyllä otettua pois! Luonnossa liikkuminen on mulle kuin irtiotto arjesta, ja no, sitähän se juuri onkin! :)

Hymy herkässä

Herkemmästäkin hymyilyttää!

Kyllä tätä ollaan odotettu, aurinkoa, lämpöä ja valoa nimittäin!  Vaikka talvi ja lumi tulivatkin tänä vuonna varsinkin tänne etelään myöhässä, vasta joulukuun loppupuolella, niin pimeys otti ja saapui normaaliin aikaansa syyskuun lopulla. Pimeydellä tarkoitan lähinnä sitä jatkuvaa hämäryyttä, joka vallitsi aamulla kouluun lähdettäessä ja sieltä pois päästäessä. Valoisa aika tuli siis istuttua käytännössä kokonaan koulun penkillä, joten ei mikään ihme, että talvi-aikaan väsymys painaa kummasti itse kunkin päälle.

Nyt kun nää päivät on jo pidentyneet mukavasti, niin valoisasta ajasta ehtii nauttia myös koulun jälkeen pimeyden heti iskemättä. Porukka alkaa muutenkin jo olemaan varsin kesäfiiliksissä, minkä huomaa myös opettajista, sillä opiskelu on selvästi vähän rennompaa ja opettajasta riippuen päästään joskus myös ulos aurinkoon opiskelemaan.

Nyt lähen nauttimaan tosta ihanasta säästä ja illalla sit istahdan telkkarin ääreen kattomaan Suomen peliä (iik, tätä ollaan odotettu!). Pitäkää kaikki ihana ja auringontäyteinen viikonloppu, moikka! ☺️



Mietteitä onnellisuudesta

Miten joku asia voikin saada näin suuren hymyn mun huulille?
Istuin meidän pihalla ja erityisesti yksi asia, jota rakastan yli kaiken, kantautui mun korviin. Nimittäin lintujen laulu. Sitä on jännä huomata, kuinka pienestä se hyvä mieli voi loppujen lopuks riippua. Turhan usein (haha, lue: aivan liian usein) sitä tulee kirjoiteltua itselleen muistiin 'ostoslistoja' siinä toivossa, että joku päivä saisin ruksattua kaikki listan asiat. Voisin kutsua tätä tunnetta myös jatkuvaksi tyytymättömyyden tunteeksi. Usein me länsimaalaiset ihmiset olemme tottuneet saamaan tavalla tai toisella sen, minkä haluamme siinä varjossa, ettemme oikeastaan koskaan ole oikeasti tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Tästä syystä mun arvostus on erittäin suuri niitä kohtaan, jotka osaa olla onnellisia just siitä mitä niillä on. Oli se sitten lintujen laulua, jatkuvasti toisiaan tukeva yhteisö, tai pilven läpi puskeva aurinko. Tohon mä itsekin pyrin kokoajan.
Kuten mä jo mun ensimmäisessä postauksessa mainitsin, niin mua kutsutaan aika usein meidän kaveripiirin "shoppailuaddiktiksi", ja myönnettäköön nyt itsekin, et kyllä mä kieltämättä sitä vähän olen :D Tosin viimeaikoina olen alkanut miettimään aika tarkasti (tai ainakin huomattavasti tarkemmin kuin ennen) että tarvinko mä oikeasti tuotetta, jota olen kiikuttamassa kassalle tai löytyykö multa jo vastaavanlainen kotoa. Oon myös alkanut käymään enemmän kirppareilla, sillä sieltä voi oikeesti tehdä todellisia löytöjä edulliseen hintaan, suosittelen! Kuitenkin, oon alkanut ainaisen ostamisen ja haluamisen sijaan tekemään asioita, jotka saa mut oikeasti onnelliseks. Ja tällä tarkoitan sitä, et vaikka ostaisin kuinka vaatteita sun muita, niin pysyis mun ostoslista aina saman pituisena, sillä ostettavaa tulee kokoajan lisää. Sanottava siis on, ettei materialismi-onnellisuus ainakaan mua tee todellisuudessa onnelliseks. Oon alkanut taas urheilemaan oikeastaan yli parin vuoden "hyötyliikuntavaiheen" jälkeen (huh en tiedä, miten oon pystynyt tollaseen, sillä urheilu ja liikkuminen on aina ollut jollakin tapaa osa mua) ja kyllä se on ihan totta, että urheilusuorituksen jälkeinen olo on niin paljon parempi, kuin viidenkymmenen tuhlatun euron jälkeen. Nykyään mulle tulee oikeastaan jopa huono omatunto, kun on tullut tuhlattua rahoja vaatteisiin, jotka ei enää edes meinaa mahtua mun kaappeihin.
Keväällä tulee aurinko, lämpö ja valo, mut kaikkein eniten mut tekee iloseks se, kun kuulen lintujen laulua. Se muistuttaa mua siitä, et on tässä maailmassa viel jotain muutakin jäljellä kuin betoni, autot ja älypuhelimet. Joskus talvella, kun astun ulos ovesta, ei välttämättä kuule laulun laulua, vaan sen sijaan kantautuvat vain autojen äänet viereiseltä moottoritieltä. Ulkona ei näy ihmisen ihmistä ja mieleen tulee ajatus: "Hei, missä kaikki muut on?". Sillon mulle tulee oikeesti vähän yksinäinen olo, tuntuu kuin ihminen olis karkottanut kaikki eläimet tiehensä ja paennut itsekin pakkasta karkuun sisälle. Toi laulu on vaan niin voimaannuttavaa ja ilosta ja se saa mut ajattelemaan asioita ihan eri näkökulmasta. Et oikeesti niinkin pieni asia, kuin linnun laulu, voi saada niin suuren ilon aikaan ja hymyn mun huulille.

Blogin aloittamisesta

Moikka!

Täältä kirjottelee 17-vuotias nuori, lukion toista vuotta käyvä naisen alku Vantaalta, joka on itseasiassa jo pitkään miettinyt blogin perustamista, ja nyt musta viimein tuntu, et olis sopiva hetki tehdä se.

Oon ihminen, joka tykkää miettiä erilaisia asioita ihan laidasta laitaan (lue: siitä miten yhteiskunta oikeesti toimii siihen, miks musta joku päivä tuntuu juuri siltä miltä tuntuu) ja mulle onkin mieluista jakaa mun ajatuksia myös muiden kanssa. Siks ajattelinkin, et blogi vois olla läheisten lisäks se paikka mulle, mihin voisin kertoa mun ajatuksia ja mietteitä. Sen lisäks, että tykkään mietiskellä paljon asioita, tykkään myös siirtää niitä paperille, noh, oikeastaan suoraan mun sydämestä. Meinaan siis sitä, että kaikki mitä mä kirjoitan tulee suoraan mun sisältä ilman minkään laista esiripun laskemista. Tykkään siis kirjoittaa kun sille päälle satun!

Oon aina ollut myös tosi kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, ja koulussa oonkin aina ollut enemmän "luonnontieteilijä" kuin humanisti. Erityisesti biologia ja kemia ovat olleet aina lähellä mun sydäntä, ja tällä hetkellä oonkin hakeutumassa jatko-opiskelemaan kyseisten aineiden pariin, erityisesti farmasia kiinnostais mua paljon. Ylä-asteella aloin myös kattomaan vähän tarkemmin, mitä laitan päälle, ja pikkuhiljaa pukeutumisesta on tullut tosi tärkeä osa mua ja nykyään oonkin meidän kaveripiirissä se "shoppailuaddikti". :D Välillä kuulee kavereiden suusta sanottavan, että mä voin pukea päälleni lähestulkoon kaikkea, ja se näyttää hyvältä. Noh, itse mä en tuosta niinkään tiedä.:D

Ajattelinkin, että tää vois olla yksi sellanen paikka, jonne voisin tulla hyvällä omallatunnolla avaaman mieleni moninaista arkkua, silloin kun musta siltä tuntuu. Moninaisella meinaan sitä, että mulla saattaa olla mielessä milloin mitäkin asiaa. Mutta kuten blogin nimi kertoo, Walk with me.

Nyt lopetan, ettei täst tulis ihan liian pitkä luettavaks, heippa!