Sunset



Parin päivän takainen otos mun päivän asusta, jossa hilluin kaupungilla. Yksinkertaista; mustaa farkkua, vaalea pitkä takki ja ruskea, classy laukku kultaisilla yksityiskohdilla. // Ja olihan mun  pakko ikuistaa toi upea auringonlasku noiden kauniiden pilvimuodostelmien kera. Ahh, mä niin rakastan auringonlaskuja, tai no, kukapa meistä ei rakastaisi?! :)

Luonto lähellä



Mimmi, mun ihana 9v. tyttökisu. Ps. eikö ookin hyvä toi nimi, jonka keksi muuten mun mummu, kun olin 8v! // Meidän lähellä on tämmösiä pieniä "lampia", joiden luona tykkään käydä pyöräilemässä ja kattelemassa auringonlaskuja (vaikka ympäristö aika maastoista onkin mun kaupunkipyörälle, heh :D)

Oon aina tykännyt valokuvaamisesta ja kamera liikkuukin aina fiiliksen mukaan mun mukana esimerkiksi just maisemien ikuistamiseks! Tällä hetkellä kuvaan Canonin EOS 600D:llä. Näistä kuvista saattaakin tiivistyä se, et tykkään liikkua luonnossa ja se tuottaa mulle hyvää mieltä. Mua ei ollenkaan haittaa, jos kenkiin menee vähän multaa tai hiuksiin tarttuu pari hassua oksaa, sillä ne saa kyllä otettua pois! Luonnossa liikkuminen on mulle kuin irtiotto arjesta, ja no, sitähän se juuri onkin! :)

Hymy herkässä

Herkemmästäkin hymyilyttää!

Kyllä tätä ollaan odotettu, aurinkoa, lämpöä ja valoa nimittäin!  Vaikka talvi ja lumi tulivatkin tänä vuonna varsinkin tänne etelään myöhässä, vasta joulukuun loppupuolella, niin pimeys otti ja saapui normaaliin aikaansa syyskuun lopulla. Pimeydellä tarkoitan lähinnä sitä jatkuvaa hämäryyttä, joka vallitsi aamulla kouluun lähdettäessä ja sieltä pois päästäessä. Valoisa aika tuli siis istuttua käytännössä kokonaan koulun penkillä, joten ei mikään ihme, että talvi-aikaan väsymys painaa kummasti itse kunkin päälle.

Nyt kun nää päivät on jo pidentyneet mukavasti, niin valoisasta ajasta ehtii nauttia myös koulun jälkeen pimeyden heti iskemättä. Porukka alkaa muutenkin jo olemaan varsin kesäfiiliksissä, minkä huomaa myös opettajista, sillä opiskelu on selvästi vähän rennompaa ja opettajasta riippuen päästään joskus myös ulos aurinkoon opiskelemaan.

Nyt lähen nauttimaan tosta ihanasta säästä ja illalla sit istahdan telkkarin ääreen kattomaan Suomen peliä (iik, tätä ollaan odotettu!). Pitäkää kaikki ihana ja auringontäyteinen viikonloppu, moikka! ☺️



Mietteitä onnellisuudesta

Miten joku asia voikin saada näin suuren hymyn mun huulille?
Istuin meidän pihalla ja erityisesti yksi asia, jota rakastan yli kaiken, kantautui mun korviin. Nimittäin lintujen laulu. Sitä on jännä huomata, kuinka pienestä se hyvä mieli voi loppujen lopuks riippua. Turhan usein (haha, lue: aivan liian usein) sitä tulee kirjoiteltua itselleen muistiin 'ostoslistoja' siinä toivossa, että joku päivä saisin ruksattua kaikki listan asiat. Voisin kutsua tätä tunnetta myös jatkuvaksi tyytymättömyyden tunteeksi. Usein me länsimaalaiset ihmiset olemme tottuneet saamaan tavalla tai toisella sen, minkä haluamme siinä varjossa, ettemme oikeastaan koskaan ole oikeasti tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Tästä syystä mun arvostus on erittäin suuri niitä kohtaan, jotka osaa olla onnellisia just siitä mitä niillä on. Oli se sitten lintujen laulua, jatkuvasti toisiaan tukeva yhteisö, tai pilven läpi puskeva aurinko. Tohon mä itsekin pyrin kokoajan.
Kuten mä jo mun ensimmäisessä postauksessa mainitsin, niin mua kutsutaan aika usein meidän kaveripiirin "shoppailuaddiktiksi", ja myönnettäköön nyt itsekin, et kyllä mä kieltämättä sitä vähän olen :D Tosin viimeaikoina olen alkanut miettimään aika tarkasti (tai ainakin huomattavasti tarkemmin kuin ennen) että tarvinko mä oikeasti tuotetta, jota olen kiikuttamassa kassalle tai löytyykö multa jo vastaavanlainen kotoa. Oon myös alkanut käymään enemmän kirppareilla, sillä sieltä voi oikeesti tehdä todellisia löytöjä edulliseen hintaan, suosittelen! Kuitenkin, oon alkanut ainaisen ostamisen ja haluamisen sijaan tekemään asioita, jotka saa mut oikeasti onnelliseks. Ja tällä tarkoitan sitä, et vaikka ostaisin kuinka vaatteita sun muita, niin pysyis mun ostoslista aina saman pituisena, sillä ostettavaa tulee kokoajan lisää. Sanottava siis on, ettei materialismi-onnellisuus ainakaan mua tee todellisuudessa onnelliseks. Oon alkanut taas urheilemaan oikeastaan yli parin vuoden "hyötyliikuntavaiheen" jälkeen (huh en tiedä, miten oon pystynyt tollaseen, sillä urheilu ja liikkuminen on aina ollut jollakin tapaa osa mua) ja kyllä se on ihan totta, että urheilusuorituksen jälkeinen olo on niin paljon parempi, kuin viidenkymmenen tuhlatun euron jälkeen. Nykyään mulle tulee oikeastaan jopa huono omatunto, kun on tullut tuhlattua rahoja vaatteisiin, jotka ei enää edes meinaa mahtua mun kaappeihin.
Keväällä tulee aurinko, lämpö ja valo, mut kaikkein eniten mut tekee iloseks se, kun kuulen lintujen laulua. Se muistuttaa mua siitä, et on tässä maailmassa viel jotain muutakin jäljellä kuin betoni, autot ja älypuhelimet. Joskus talvella, kun astun ulos ovesta, ei välttämättä kuule laulun laulua, vaan sen sijaan kantautuvat vain autojen äänet viereiseltä moottoritieltä. Ulkona ei näy ihmisen ihmistä ja mieleen tulee ajatus: "Hei, missä kaikki muut on?". Sillon mulle tulee oikeesti vähän yksinäinen olo, tuntuu kuin ihminen olis karkottanut kaikki eläimet tiehensä ja paennut itsekin pakkasta karkuun sisälle. Toi laulu on vaan niin voimaannuttavaa ja ilosta ja se saa mut ajattelemaan asioita ihan eri näkökulmasta. Et oikeesti niinkin pieni asia, kuin linnun laulu, voi saada niin suuren ilon aikaan ja hymyn mun huulille.